Tutkijasta käytännön kehittäjäksi

Antilla on pitkä ura, joka kulkee yliopiston tutkimusmaailmasta teollisuuteen. Ennen yritysuraa hän työskenteli yli vuosikymmenen tutkimuksen parissa ja kirjoitti väitöskirjansa rinnakkaisten ja reaktiivisten järjestelmien matemaattisesta mallintamisesta sekä niiden käyttäytymisen analysoinnista.

Tutkimus ja teollisuus ovat hänen mielestään saman pelikentän eri laitoja. Molemmissa ollaan globaalissa kilpailussa, mutta logiikka eroaa: tutkimuksessa kilpaillaan julkaisuilla, yritysmaailmassa kaupoilla.

Antti tiivistää eron:
– Tutkimuksessa jännitys tulee siitä, hyväksytäänkö kuukausien työstä laadittu artikkeli. Teollisuudessa jännitys tulee siitä, saadaanko kauppa kotiin.

Kummassakin maailmassa yhdistää sama piirre: halu ymmärtää asioita perin pohjin ja tehdä niistä parempia.

Kiinnostavia ongelmia riittää. On hyvä olla paikassa, jossa niitä saa ratkoa.

TADA-projektissa kohti älykkäämpää ilmaliikenteen hallintaa

TADA on Euroopan komission rahoittama kehityshanke, jossa luodaan digitaalista assistenttia lennonjohtajien päätöksenteon tueksi. Antti työskentelee hankkeen teknisessä ytimessä. Hän suunnittelee ja toteuttaa ohjelmistoa, joka simuloi lentoliikennettä ja käyttää sitä koneoppimisen kouluksessa. Lisäksi hän ideoi ja rakentaa ratkaisuja, joilla digitaalisen assistentin ennustemallit saadaan tuottamaan mahdollisimman käyttökelpoista tietoa.

– Olen mukana rakentamassa järjestelmää, joka auttaa ymmärtämään liikenteen kulkua ja tukee parempia päätöksiä. Se on kiinnostava yhdistelmä matematiikkaa, dataa ja käytännön ongelmia, Antti sanoo.

Projektin monimutkaisuus sopii hänen ajattelutapaansa: on hahmotettava iso kuva, ymmärrettävä ilmatilan rakenteet ja löydettävä ratkaisuja, jotka toimivat monimutkaisissa tilanteissa. Tutkimustausta, formaalit menetelmät, algoritmit ja matemaattinen jäsentely, näkyy siinä, miten Antti lähestyy TADA:n kaltaista hanketta.

– Tässä työssä on olo, että pääsee tekemään jotain, mikä oikeasti vaikuttaa. Ongelmat ovat isoja ja konkreettisia. Niissä on paljon purettavaksi, hän summaa.

Ajattelija, joka piirtää maailmansa kaavioiksi

Uuden asian kohdatessaan Antti aloittaa yhdestä: kokonaisuuden jäsentämisestä. Hän piirtää kaavioita, lukee blogeja ja katsoo videotutoriaaleja. Paperille syntyy vähitellen visuaalinen kuva järjestelmästä. Kun palaset loksahtavat paikoilleen, löytyy myös se kohta, jota voi parantaa, ja juuri se on työn suola.

Ohjelmistosuunnittelu on Antille mieluista juuri siksi, että siinä luodaan polkuja pisteestä toiseen. Rakenteita, logiikkaa ja välivaiheita.

Luonnossa viihtyvä kielten ystävä

Vapaa-ajalla Antti vaihtaa työpäivän abstraktit ongelmat metsän konkreettisiin maisemiin. Hän liikkuu luonnossa lähes kaikissa olomuodoissa: juosten, hiihtäen, pyöräillen, suunnistaen tai purjelaudalla. Lajeista listan viimeisimpään hän tutustui lomalla Italian Garda-järvellä, joka tunnetaan lajin mekasta. Kurssi veti mukaansa, ja tunne on jäänyt elämään.

Metsähommat, halon hakkuusta pusikoiden raivaukseen, ovat sukulaisten luona syntyneitä vastapainon hetkiä. Niissä työ näkyy heti. Se tuo rauhaa ja selkeyttä ajatteluun.

Lukeminen kulkee rinnalla. Antti on vaihtelevan aktiivinen lukija, joka poimii vuoroin klassikoita, dekkareita ja tietokirjoja. Viimeajoilta Thomas Mannin Taikavuori on teos, joka on jäänyt erityisesti mieleen. Kielet ovat myös osa arkea: englanti, ruotsi, saksa, ranska, japani – ja reissuissa vähän italiaa ja espanjaa. 

Avoimin mielin kohti tulevaisuutta

Antti ei halua rajata tulevia kiinnostuksen kohteitaan liian tiukasti. Tekoäly on vahva vetovoima, mutta tärkeintä on ongelma, ei teknologia. Kun ongelma on mielenkiintoinen, sen ratkaiseminen on innostavaa.

Monadilla hän toivoo kädenjälkensä näkyvän muutaman vuoden päästä selkeästi: ratkaisuina, jotka perustuvat ymmärrykseen ja parantavat asioita tavalla, joka kestää aikaa.

– Kiinnostavia ongelmia riittää. On hyvä olla paikassa, jossa niitä saa ratkoa.