Jonnalle yksi myönteisimmistä yllätyksistä on ollut työyhteisö, ja ennen kaikkea se, että Monadin toimistolla on aidosti elämää. Aiemmin hän oli isossa organisaatiossa, jossa suuri osa porukasta oli kentällä, ja päivittäiset kohtaamiset jäivät vähemmälle. Nyt arki on toisenlaista.

– Kiva, kun täällä toimistolla on aina ihmisiä. On tosi kivasti otettu vastaan. Tuntuu, että olisi aina kuulunut kalustoon.

Yhteisöllisyys ei jää puheeksi. Jonna kuvaa Monadia ihanan aktiiviseksi. Työyhteisössä onkin yhteistä tekemistä laidasta laitaan padelista avantouintiin, kiipeilystä muihin lajikokeiluihin, unohtamatta vuosittaista Lapin vaellusta. Aktiivinen meno sopiikin hänelle, koska Jonna tapa palautua on yksinkertainen ja tehokas: liikkuminen.

“Tulkaa nykäisemään hihasta” – käytännön lupaus

Kun Jonna esittäytyi monadilaisille, hän päätti viestinsä kutsuun: tulkaa rohkeasti nykäisemään hihasta. Se ei ollut pelkkä kohteliaisuus, vaan käytännön lupaus, joka määrittää hänen roolinsa ydintä.

Hihasta voi nykäistä erityisesti toimistoasioissa: jos jokin on loppu, jos ei löydä jotain, jos arjen pieni järjestys tai käytäntö mietityttää. Toisessa päässä ovat HR-kysymykset, kuten vaikkapa lomat ja henkilöstöön liittyvät asiat. Jonnan ajatus on selkeä: jos jokin askarruttaa, ei tarvitse jäädä yksin.

– Minulta voi kysyä milloin mistäkin, jos jokin on loppunut tai missä mikäkin asia on. Henkilöstöhallinnon asiat, esimerkiksi kysymykset lomista, palkoista ja työsuhde-eduista ovat myös aika yleisiä. 

Tässä on jotain olennaista: Jonna tekee työstä kontaktipinnan. Hän tuo arkeen selkeyttä ja saavutettavuutta ja juuri se rakentaa turvallista, toimivaa työyhteisöä.

HR ja toimisto: sama tavoite, eri keinot

Tittelissä yhdistyvät kaksi maailmaa: HR ja toimiston arki. Jonna sanoo työnkuvan olevan sellainen, mistä hän itse tykkää. Se kuuluukin tavassa, jolla hän kuvaa tekemistään: paljon järjestelyä, eteenpäin viemistä, ja asioiden pitämistä liikkeessä.

Käytännössä toimistopuoli tarkoittaa toimistoasioista vastaamista. Sitä, että arjen perusasiat toimivat ja ympäristö pysyy kunnossa. HR-puolella tehtävät ulottuvat palkanlaskentaan, laskutukseen ja yhteisten asioiden järjestämiseen, henkilöstöetuihin sekä perehdytyksiin. Lisäksi Jonna on mukana järjestämässä henkilöstölle yhteisiä liikuntalajikokeiluja ja muuta yhteistä tekemistä.

Ne ovat eri tehtävälistoja, mutta sama tavoite: sujuva arki, jossa asiantuntijat voivat keskittyä työhönsä. Ja jos jossain Jonna on erityisen tarkka, se liittyy niihin asioihin, joissa pienikin huolimattomuus tuntuu heti, eli palkkoihin ja laskutukseen:

– Niissä olen aivan erityisen tarkka.

Kajjjaanista Epilään ja se sama leppoisuus työpäivässäkin

Jonna on kotoisin Kajaanista. Tai kuten hän itse sanoo: “Kajjjaanista, kyllä kolmella J:llä.” Hän ei väitä kantavansa murretta mukana, mutta kainuulaisen perusvireen kyllä:

– Mitäpä se hyvejää. Sellainen leppoinen asenne.

Se leppoisuus näkyy myös tavassa tehdä työtä: ei turhaa hötkyilyä, vaan asiat tärkeysjärjestykseen ja eteenpäin. Tosin Tampere on ollut koti jo vuodesta 2011. Nykyään Epilästä käsin kaupunki tuntuu yhä paikoin hyvällä tavalla suurelta.

– Tapahtumat, palvelut… Tampere on valtava metropoli Kainuuseen verrattuna.

Hiihto on parasta ja työmatkapyöräily tekee työpäivästä paremman

Jos Jonnan pitäisi nimetä sielunlaji, vastaus tulee talven puolelta: hiihto. Se on hänelle ulkoilua, rauhaa ja suoraviivaista iloa, jota ei hänen mukaansa voi täysin selittää muille kuin niille, jotka ovat joskus oikeasti innostuneet ladusta.

– Se on parasta, kun saa olla ulkona ja se on ihanaa. Vain hiihtäjät voivat ymmärtää.

Tampereella Kauppi on hänen vakiomaastonsa, mutta Lapista löytyy parhaimmat ladut ja nousut. Ja kun kysyy, mikä pieni asia parantaa työarkea yllättävän paljon, hän ei puhu sovelluksista eikä kalenterikikoista, vaan työmatkasta.

Työmatkapyöräily. Päivän käynnistäminen liikkeellä, ajatusten laittaminen järjestykseen, ja vasta sitten kahvi ja aamupala. Siinä on rytmi, joka tekee työpäivästä paremman jo ennen ensimmäistä palaveria.

Neutraali lätkässä, Jymy sydämessä

Tampereella on vaikea olla törmäämättä jääkiekkoon tai tarkemmin: sen vastakkainasetteluun. Jonna suhtautuu siihen uteliaan rauhallisesti. Häntä huvittaa, että samassa kaupungissa on kaksi isoa joukkuetta ja niiden ympärille rakentuva asetelma. Siksi hän pysyy neutraalina ja käy katsomassa molempia.

Pesäpallossa neutraalius ei toistu. Sotkamon Jymy on kainuulaiselle pyhä asia. Jonnaa viehättää laji, jota ei pelata maailmalla, ja sen kaksijakoisuus: joukkuelaji, jossa yksilösuoritus on silti jatkuvasti näkyvissä. Ja lopulta kyse on myös identiteetistä: siitä, mitä kannatetaan, kun tullaan sieltä, mistä tullaan.

“Jonna tuo meille iloa”

Kun Jonnalta kysyy, mitä hän toivoo monadilaisten saavan hänestä, vastaus on yksinkertainen: tarttuvaa iloa. Hän on kuullut myös suoraan, että hänen ulospäinsuuntautuneisuus piristää kaiken introverttiuden keskellä. Se on hyvä muistutus siitä, että työyhteisö ei ole vain prosesseja ja vastuita, vaan myös energiaa, joka tarttuu.

Työnsä ytimen Jonna tiivistää tavoitteeseen, joka on sekä vaatimaton että kunnianhimoinen: rakentaa sujuvaa ja toimivaa arkea, jossa asiantuntijat voivat keskittyä työhönsä.

Ja jos jokin kiteyttää Jonnan tavan olla osa Monadia, se on se sama kutsu, jolla hän aloitti: nykäise hihasta. Asiat kyllä järjestyvät.