Tänä kesänä Monadilla on kaksi harjoittelijaa. Molemmat ovat vahvasti oman polkunsa rakentajia ja uteliaita tulevaisuuden tekijöitä. Tässä jutussa pääsemme kurkistamaan toisen heistä, Heidi Joutsijoen, tarinaan.

Heidi on erinomainen esimerkki siitä, miten työelämän suunnan voi muuttaa rohkeasti ja miten teknologia voi sytyttää aivan uudenlaisen innon.

“Ei musta koodaria tuu”

Heidi valmistui äskettäin Hämeen ammattikorkeakoulusta tieto- ja viestintätekniikan insinööriksi. Taustalla on kuitenkin aivan toinen ammatti: yhdeksän vuoden ura sairaanhoitajana.

– Halusin jotain muuta. Kiinnostuin ensin hyvinvointi- ja bioteknologiasta, mutta vähitellen alkoi muotoutua ajatus teknologiasta laajemmin, Heidi kertoo.

Aluksi hän hakeutui tradenomipuolelle, mutta kaupallinen puoli ei tuntunut omalta. Ensimmäisellä ohjelmoinnin tunnilla opettajan hehkutus tarttui:

– Opettaja sanoi, että ”tää on siisteintä mitä tuutte tekemään”. Huomasin, että tää on mun juttu ja se vei mukanaan. Se hetki muutti kaiken.

Opinnot, työ, äitiys ja uusi alku

Heidin opinnot kestivät yhteensä viisi vuotta. Välissä hän teki sairaanhoitajan töitä, työskenteli IT-talo Cinialla ja jäi sieltä äitiysvapaalle. Vanhempainvapaan päättyessä hän vielä viimeisteli opintonsa.

Monad oli jäänyt mieleen jo IT-Hekumasta. Kun kesäharjoitteluhaku aukesi, se oli ykkösvaihtoehto.

Nyt kahden kuukauden harjoittelun jälkeen Heidi kuvaa kokemaansa yhdellä sanalla: intensiivistä, mutta hyvällä tavalla.

– On ollut tosi kiva olla mukana tekemässä asioita, jotka on ihan aallonharjalla. Ollaan hyödynnetty tekoälyä, käytetty uutta teknologiaa, ja päässyt oikeasti kiinni tekemiseen.

Koodausta, promptausta ja ajattelua

Tekoälyn käyttö on ollut Heidille erityisen mieleenpainuva osa kesää.

– Oon oppinut paljon promptaamisesta. Ja Monad.bind(trainee)-opetussessiot on ollut todella hyvin tehtyjä. Ei mitään peruskauraa, vaan oikeasti syvällistä ja tarpeellista.

Hän painottaa, että tavoitteena on tulla hyväksi nimenomaan ohjelmoinnissa.

– Tämä on eka steppi. Muita rooleja voi kiinnostaa miettiä sitten myöhemmin, mutta haluan ensin oikeasti osata koodausta. Vaikka eihän tällä alalla koskaan ole valmis.

Metsäpolkuja ja rallytokoa

Työpäivien ulkopuolella Heidi viettää kesää vauvan kanssa, pyöräilee – erityisesti maastossa ja alamäissä – ja käy kuntosalilla.

– Sappeella on parhaat reitit. Rakennetut mäet ja hissit ylös, sehän on luksusta, hän naurahtaa.

Perheeseen kuuluu myös sheltti, jonka kanssa harrastetaan rallytokoa eli tottelevaisuuden ja agilityn yhdistelmää.

“Tää on mun juttu”

Heidin intohimo teknologiakehitykseen näkyy joka lauseessa. Vaikka tie on ollut mutkikas, suunta tuntuu nyt oikealta.

– Oon löytänyt sen, mitä haluan tehdä. Tää on mun juttu.

Samalla se on myös muistutus siitä, kuinka monenlaisten polkujen kautta voi päätyä rakentamaan koodilla maailmaa ja itselleen tulevaisuutta.