Talouselämä kysyi numerossa 32/2022: Nukkuisitko viikon samassa teltassa työkavereiden kanssa? Meillä nukuttiin! Monadin perinteeksi muodostunut vaellus järjestettiin nyt neljättä kertaa ja se suuntasi Kaldoaivin erämaahan 14.9.–20.9. Kokosimme matkapäiväkirjaan kokemuksia ja kuvia retkeltä pohjoiseen.
Keskiviikko: matkalla pohjoiseen
Yksitoista monadilaista suuntasi Tampereen juna-asemalta pohjoisen junaan aamulla kello kahdeksan. Ensimmäinen vaihto tapahtui Oulusta Rovaniemen junaan, josta matka jatkui kolmen vuokra-auton voimin. Ennen 500 kilometrin ajomatkaa Kaldoaiviin vatsat täytettiin vielä pizzeriassa.
Ajomatka kohti Pulmankijärveä taittui kahden pysähdyksen taktiikalla sekä Sodankylässä että Ivalossa. Kaldoaivin pysäköintialueelle joukko saapui noin puolen yön aikoihin. Matkalaiset laittoivat sadevarusteet, rinkat ja muut varusteet selkäänsä. Juho oli lähtenyt tästä parkkipaikalta liikkeelle aikaisemmalla reissullaan, joten hän lähti etummaisena kävelemään. Selkeää polkua ei jatkunut kovin pitkälle Pulmankijoen suuntaan. Vaikka paikka oli tuttu, pimeässä helpoin löydetty reitti meni risukon ja suon reunan läpi, joten täysin ilman voimasanoja ei öinen kävely sujunut.
Retkiseurue pääsi noin kello kahden aikaan yöllä telttapaikalle, joka sijaitsi kolmen kilometrin päässä pysäköintipaikalta. Ennen telttapaikkaa piti toki vielä ylittää sen verran syvä puro että kahluukengät tarvitsi, jos sellaiset oli. Vettä satoi vieläkin. Osa vielä valmisti öistä hiukopalaa, mutta suurin osa meni nukkumaan telttoihin. Pulmankijoen vesi maistui yllättävän hiekkaiselta.
Torstai: herätys tihkusateeseen
Leirin päivä valkeni tihkusateeeseen ja aamupalaksi maistui pikapuuroa, leipää sekä kahvia ja kaakaota. Leiri purettiin sitä mukaa, kun porukka heräsi. Liikkeelle päästiin puolen päivän aikoihin.
Ruska oli parhaimmillaan ja sitä sekä maisemia kelpasi päivänvalossa katsella. Pieni sadekaan ja matalalla roikkuvat pilvet eivät haitanneet näkyvyyttä. Päivän alussa seurue seuraili Kaldoaivin läpi kulkevaa pyöräilyreittiä. Reitille pääsy vaati noin 150 metrin nousua kolmen kilometrin matkalla. Myöhäinen lounas maistui jo tässä vaiheessa. Monista rinkoista löytyi pakastekuivattuja valmisruokia, leipää ja kahvia. Sää parani aamuisesta ja tihkusadekin hellitti, vaikka sää oli pilvinen ja kohtalaisen kovatuulinen koko ajan.
Vaellus jatkui aluksi pyöräilyreittiä pitkin, josta pian käännyttiin polulle Guolehis Havgajavrin ohi. Matkalla oli muutama haastava puron ylitys, joista kuitenkin hyvin selvittiin. Vastaan tuli myös polkupyörillä ja peräkärryillä matkaa tekevä seurue. Loppumatkan kilometrit käveltiin ilman polkua.
Päivän päätepisteeseen, eli Vuopme-Galddojavri järvelle päästiin ennen pimeää, noin 19 aikoihin. Teltoille löytyi järven pohjoispäästä hyvät paikat ja ne pystytettiin saman tien, jotta päästiin nopeasti ruoan pariin.
Nuotio saatiin syttymään risuista ja oksista sekä kosteasta säästä ja kärsimättömyydestä johtuen sytytyspalalla. Ilta hämärtyi makkaranpaiston ja savun katkun parissa tihkusateen jälleen alkaessa. Päivälle kertyi matkaa noin 14 kilometriä, mikä oli olosuhteisiin nähden riittävästi.
Perjantai: lapin ruskaa ja märät jalat
Aamulla jälleen ruoka vedettiin nopeasti napaan ja leirin purettiin rivakasti. Patikoijat lähtivät liikkeelle hyvissä ajoin ennen puoltapäivää kohti Ylä-Pulmankijärveä. Leiripaikan järveä kierrettiin idän kautta etelään. Galdojohka-joen ylitys aiheutti hieman haasteita retkikunnalle.
Matka jatkui sateessa ja sumun noustessa. Jylhissä maisemissa kauniin ruskan koko komeus tuli esiin sumun hälvetessä. Noin puolessa matkassa lounasta nautittiin puron varrella.
Matkalla navigoitiin osin myös suon reunalla, mikä ei herättänyt riemastusta aivan kaikissa matkailijoissa. Kuuden aikoihin seurue pääsi Ylä-Pulmankijärven liepeille ja leirityi Adolfin kammin läheisyyteen. Kammin kamiinan lämmössä kuivateltiin varusteita, jotka eivät kosteassa ilmassa juuri muuten kuivuisi. Muutaman sadan metrin päässä leiripaikasta löytyvä noin parikymmenmetrinen vesiputous, joka ansaitsi myös visiitin.
Juho, Tuomas ja Sander kävivät vielä raahaamassa kuolleen kaatuneen puun kammin polttopuiksi. Pientä nuotiota yritettiin myös poltella pihalla keskinkertaisella menestyksellä. Suurin osa nukkui yönsä teltoissa, mutta pieneen kammiin vetäytyi pari henkeä hirsiä vetelemään.
Matkaa kertyi viileässä ja tuulisessa säässä noin 12 kilometriä.
Lauantai: lentokoneen hylky
Matkaseurue oli kolmantena aamuna jo skarpimmin hereillä ja matkaan päästiin kymmenen aikoihin. Viileä ja tuulinen sää jatkui, mutta sadetta ei juurikaan ollut. Pulmankijoen ylitystä varten piti kääriä lahkeita, eikä silti joen yli kuivin varustein kukaan päässyt.
Matka jatkui kohti Tsaarajärven autiotupaa. Matkan varrella oli jälleen jalkoja virkistävästi huuhteleva Moresveaijohka-joen ylitys sekä lounas samaisen joen varrella. Navigointi poluttomassa maastossa oli suhteellisen helppoa. Muutamat suot ja lammet pyrittiin väistämään ja Tsaarajärven tuvalle saavuttiin hyvissä ajoin ennen pimeää. Sää ei ollut juuri muuttunut, joten tärkeää oli saada tupa lämpimäksi ja telttoja pystyyn pihalle.
Tuomas ja Juho paistoivat vielä ulkona nuotiolla makkaraa ja lämmittivät leipää. Kylmä viima pakotti muun retkueen tuvan lämpöön. Sateettoman, mutta pilvisen päivän saldoksi kertyi noin 18 kilometriä.
Sunnuntai: kuljemme tupaan autioon
Aamupalan ja leirin kasaamisen jälkeen matka jatkui retkeilypolkua pitkin kohti pohjoista. Aluksi suuntana oli Tsuomasjärven autiotupa, jossa nautittiin lounasta. Tomi, Mikke ja Tuomas jatkoivat reittiä Tsuomasvaaran kautta, muut etenivät retkeilypolkua pitkin. Kummassakin reitissä oli yhteistä se, että jalat kastuivat suohon.
Norjan rajan läheltä, Miutijohka-joen varrelta löytyi vanha rajavartiotupa, joka on nykyisin autiotupa. Sitä ei kuitenkaan oltu merkattu tarkasti karttaan. Jokikin ylitettiin tällä kertaa kuivin jaloin siltaa pitkin. Tuvassa oli jo majoittumassa ranskalainen pariskunta, joten monadilaiset majoittuivat mökin ympäristöön.
Tasainen maasto helpotti leirin pystyttämistä ja pian päästiin iltapalan makuun. Tuulettomampi ilta houkutteli porukkaa enemmän istumaan iltaa nuotion ääreen paistamaan makkaraa. Päivälle kertyi matkaa noin 16 kilometriä.
Maanantai: väistämättömät suot
Viimeisen päivän aamuna herättiin aikaisin, jotta päästiin nopeasti autolle. Ensimmäiset lähtivät liikkeelle jo seitsemän aikaan akillesvaivojen vuoksi. Loput seurasivat yhdeksän aikaan ja matka jatkui polkua pitkin kohti Pulmankijärveä.
Viimeisen päivän haasteeksi muodostui suot, joita ei helposti voinut tällä reitillä välttää. Lounasta ei tällä kertaa pysähdytty syömään noin yhdeksän kilometrin kävelymatkalla.
Kun päästiin autoille, tavarat pakattiin nopeasti ja keulat suuntasivat kohti Nuorgamin ruokakaupan herkkuhyllyjä. Välipalaostoksilta suunta jatkui Ivaloon, josta tankkauksen jälkeen matka jatkui vielä Rovaniemelle yöksi. Aamulla retkikunta nousi junan kyytiin takaisin Tampereelle.
